IT-sopimuksissa isot vievät ja pienet vikisevät

Suuryritysten tietohallinnossa työskentelee usein IT-hankintoihin ja -sopimuksiin erikoistuneita asiantuntijoita, joiden tehtävänä on pitää huolta yrityksen etujen ja tavoitellun riskitason toteutumisesta IT-toimittajien kanssa tehtävissä sopimuksissa. Etenkin usein niin haastavalla IT-alalla hankinta- ja sopimusosaaminen on välttämätöntä ja omien etujensa turvaamiseen sopimuksellisesti kannattaa panostaa.

Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ei sen sijaan usein ole kunnollista tietohallinto-organisaatiota puhumattakaan IT-sopimusten erikoisosaamisesta. Siitä huolimatta PK-yrityksillä on yhtä suuri tai jopa suurempi tarve turvata etunsa sopimuksellisesti, sillä IT:n kustannukset ovat PK-yritykselle suhteellisesti suuryritystä suurempia ja IT-toimittajat ovat usein 10 tai jopa 1000 kertaa suurempia yrityksiä.

Tuon tässä blogissa esiin keskeisimpiä sopimuskohtia, joihin etenkin kannattaa kiinnittää huomiota tyypillisimmissä IT-sopimuksissa, joita ovat

  • valmisohjelmistojen lisenssisopimukset
  • asiakaskohtaisten ohjelmistojen projektisopimukset
  • ohjelmistojen ylläpito- ja tukipalvelusopimukset
  • konsultointi- ja asiantuntijasopimukset
  • käyttäjätuki- ja käyttöpalvelusopimukset
  • laitteiden hankinta- ja huoltopalvelusopimukset.

Sopimisen perussääntö sanoo, että sopimuksessa pitää aina sopia: mitä, mitä maksaa, milloin, miten ja mitä jos ei. Käytännönläheisemmin voidaan sanoa, että sopimuksesta tulee selkeästi ja yksiselitteisesti käydä ilmi seuraavat asiat:

  1. sopimuksen kohde (mitä)
  2. kaupalliset ehdot (mitä maksaa)
  3. aikataulu (milloin)
  4. toimintatavat (miten)
  5. sanktiot mistä tahansa edellisistä kohdista poikkeamisesta (mitä jos ei)

IT-alan sopimukset ovat monesti melko pitkiä, minkä voidaan arvailla johtuvan esimerkiksi IT-alan teknisestä monimutkaisuudesta, korkeasta riskitasosta tai alalla liikkuvista suurista rahasummista. Ja onhan esimerkiksi ohjelmistojen lisensointi pohjimmiltaan puhtaasti juridinen innovaatio, jonka avulla ohjelmistoyritykset lisensoimalla voivat tehdä lähes 100 % marginaalikatetta.

IT-sopimuksista voidaan edellä esitettyä jaottelua mukaillen nostaa tärkeiksi huomioitaviksi asioiksi:

  1. mitä: ohjelmistomoduulit, tuotokset, palvelut, palvelutaso, laitekokoonpanot
  2. mitä maksaa: hinnoittelu, kulukorvaukset, maksujen korotukset, sopimusmuutokset
  3. milloin: projektin aikataulu tai palvelun kesto; sopimuksen purku- ja irtisanomisajat
  4. miten: raportointi, testaus, hyväksyntä, laskutus, toimittajan ja asiakkaan vastuut
  5. mitä jos ei: vastuu- ja korvausrajoitukset, viivästyssakko, takuukorjaukset

Edellä listattujen tekijöiden huomioon ottamisen helpottamiseksi laaditut erityisesti PK-yrityksille suunnatut alan yleiset IT2010-ehdot voivat toimia hyvänä pohjana, lisänä tai liitteenä IT-toimittajan kanssa tehtävään sopimukseen. Toisaalta, eivät suuryrityksetkään ole turvassa IT-toimittajien yksipuolisilta sopimusehdoilta. On suurasiakkaitakin ajettu pois tolaltaan ohjelmistotoimittajien yksipuolisilla hinnankorotusilmoituksilla.

Tarvitsetko apua IT-sopimuksien tai -hankintojen valmistelussa ja tekemisessä? Tutustu palveluihini ja ota yhteyttä!

Kirjoittaja on Cheetah Consulting Oy:n perustaja ja johtava konsultti Teemu Leppänen. Teemulla on yli 15 vuoden monipuolinen käytännön kokemus IT-ratkaisujen toimittamisesta kansainvälisissä teknologiayrityksissä ja tarjoaa yrityksensä kautta erilaisia IT-neuvonanto- ja koulutuspalveluita.

Julkaissut Teemu Leppänen

Teemu Leppäsellä on vahva kokemus vaativista liiketoiminnan tietojärjestelmistä ja kymmenistä suurille organisaatioille toteutetuista IT-projekteista. Koulutukseltaan Teemu on tekniikan tohtori ja diplomi-insinööri (TKK). Teemun perustama Cheetah Consulting Oy on liiketoiminnan tietojärjestelmiin liittyvään neuvonantoon ja IT-toimittajayhteistyön kehittämiseen erikoistunut yritys. Yritys tarjoaa kokonaisvaltaista, toimittajista riippumatonta palvelua pohjautuen kattavaan teknologia-, projekti- ja liiketoimintaosaamiseen