IT tulee töpselistä, eikun pilvestä

Muutamia vuosia sitten alkanut pilvilaskenta-trendi ei ota laantuakseen. Trendin huipulla suurten IT-talojen johtajat parhaimmillaan (tai pahimmillaan) yksinkertaistivat pilvilaskennan siten, että pilvet tekevät IT:sta yhtä helppokäyttöistä kuin sähkö. Vertaus on ihailtavan visionäärinen, mutta pilvilaskentaan liittyy vielä runsaasti sekä hallinnollisia että teknisiä käytännön haasteita.

Mitä pilvilaskenta sitten oikein on? Pilvilaskenta tarkoittaa tietoteknisen palvelun suorittamista palvelun käyttäjälle läpinäkymättömässä virtuaalisessa ympäristössä. Pilvipalvelun käyttäjä ottaa yhteyden palveluun tietoverkon yli. Pilvipalvelut jaetaan hierarkkisesti kolmeen luokkaan (edeltävä taso sisältää jälkimmäiset tasot): 1) Software as a Service (SaaS), 2) Platform as a Service (PaaS), 3) Infrastructure as a Service (IaaS).

Pilvilaskenta ei ole sama asia kuin palvelinten virtualisointi, jossa yksittäinen fyysinen palvelin abstrahoidaan käyttöjärjestelmän kannalta näkymättömäksi. Jo alimmalla IaaS-tasolla pilvipalvelu abstrahoi koko fyysisen infrastruktuurin sisältäen tallennusratkaisut ja verkon konfiguraatioineen. Ylimmällä SaaS-tasolla abstraktio ulottuu aina sovellustasolle asti.

Käytännön esimerkki SaaS-pilvipalvelusta on internet-sähköposti, joka ei vaadi mitään asennuksia käyttäjän koneelle internet-selainta lukuunottamatta. PaaS-pilvipalvelu puolestaan voi olla esimerkiksi webhotelli, jonne käyttäjä voi luoda internet-sivut (HTML), ohjelmoida dynaamista sisältöä (esim. PHP) ja rajoitetusti asentaa ohjelmistoja (kuten tietokanta tai blogi). IaaS-pilvipalvelu sen sijaan tarjoaa vain teknisen virtuaalisen ympäristön, mutta kaikki ohjelmistot ovat käyttäjän vastuulla.

Pilvipalveluilla voidaan korvata perinteisiä konesaleja ja liiketoimintasovelluksia sekä tehostaa palvelutuotantoa. Kapasiteetinhallinnan näkökulmasta pilvipalveluiden arvolauselma on ilmeinen: 1) fyysisen infrastruktuurin ja alustojen hankinta- ja ylläpitokustannus on toimittajan volyymiedun ansiosta matalampi, 2) toimittajan kapasiteettijouston ansiosta muutoksia on mahdollisuus tehdä nopeasti tilannekohtaisen tarpeen mukaan, 3) toteutunut kustannus perustuu todelliseen käyttöön ja kiinteä kustannuskomponentti on ennakoitavissa.

Haasteita pilvipalveluiden käyttöönotolle asettavat kuitenkin siihen liittyvät migraatiokustannukset sekä yritysten riskienhallinnalliset vaatimukset. Peruskysymys on, miten ulkoisia pilvipalveluja tulisi ylläpitää ja hallinnoida, jotta laadulliset vaatimukset täyttyvät hyväksytyllä riskitasolla, mutta kuitenkin kustannusedut saavutetaan. Kaikkia liiketoimintasovelluksia ei voida teknisistä, integraatio- tai suorituskykysyistä siirtää ulkoiseen pilvipalveluun.

Yhtenä ratkaisuna pidetään esim. nk. hybridimallia, jossa osa pilvipalveluista tuotetaan yrityksen sisäisestä pilvestä ja osa ulkoisesta pilvestä palvelukohtaisista kustannussäästömahdollisuuksista ja vaatimuksista riippuen. Aina sovelluksia jää myös kokonaan pilvien ulkopuolelle. Erityisesti ulkoisten pilvipalveluiden hallinnoinnissa tulee kiinnittää erityistä huomiota tietoarkkitehtuuriin, selkeisiin tietoturvalinjauksiin, oikean palvelutason valintaan.

Pilvilaskennan kehitys tulee jatkumaan ja se tulee varmasti jäämään osaksi yritysten IT-arkkitehtuureita ja palvelutuotantomalleja. Viimeksi tällä viikolla Forrester hämmensi keskustelua väittämällä, että pilvilaskenta ei olekaan IT:n tulevaisuus – ainakaan kokonaisuudessaan. Aika näyttää.

Lisätietoa: cio.com

Kommentointi on suljettu.