Pääkaupunkiseudun kunnat ja HUS löivät vuonna 2012 viisaat päänsä yhteen ja alkoivat valmistelemaan kaikkien aikojen suomalaista IT-hanketta: uutta potilastietojärjestelmää, jonka kokonaisarvoksi arvioitiin Sitran selvityksessä 1,2 – 1,8 miljardia euroa 10 vuoden ajalle. IT-alan mediassa ja blogeissa hanketta ihmeteltiin, ja virkamiesten kunnianhimoisia suunnitelmia verrattiin mm. avaruussukkulan rakentamiseen.
Käyn tässä blogissa hanketta läpi kolmen aiemmin esittelemäni IT-hankinnan tyypillisten sudenkuoppien valossa. Sudenkuopat aiheutuvat oikeanlaisen osaamisen ja riippumattoman näkökulman puuttumisesta hankkeen valmistelussa (ks. aiempi blogi Riippuvaisen IT-toimittajan keittokirjasta).
IT-hankinnan 1. sudenkuoppa: monimutkaistaminen
Tässä sudenkuopassa kyse on siitä, että päädytään monimutkaisempaan ja / tai laajempaan ratkaisuun kuin todellisuudessa olisi asiakkaan etu. Potilastietojärjestelmä-hankkeessa monimutkaistaminen on nähtävissä mm. siten, että
- yksioikoisesti pyritään valmisohjelmiston (COTS) käyttöön arvioimatta niiden soveltuvuutta kokonaisuuden kannalta (kun pitäisi harkita myös vaihtoehtoa kehittää koko ratkaisu tai osia ratkaisusta räätälöitynä ohjelmistokehityksenä)
- tavoitellaan maantieteellistä (kaikki kunnat) ja 100 % toiminnallista kattavuutta alusta asti (kun pitäisi aloittaa ratkaisun pilotoinnilla yhdessä kunnan osassa / rajatulla toiminnallisuudella, ja laajentaa siitä).
IT-hankinnan 2. sudenkuoppa: vähättely
Tässä sudenkuopassa kyse on siitä, että projektin aikataulua ja / tai budjetin arvioinnissa tehdään vääriä arvioita ja päätöksiä ilman perusteita. Potilastietojärjestelmä-hankkeessa arviointivirheet ovat nähtävissä mm. siten, että
- hankkeen suurta budjettia perustellaan vertaamalla sitä Suomen terveydenhuollon kokonaiskustannuksiin (kun pitäisi arvioida hanketta itsenäisesti top-down ja bottom-up sekä benchmarkata muihin vastaaviin IT-hankkeisiin)
- vertailut Viroon, jossa vastaavia hankkeita on tehty muutamien kymmenillä miljoonien euron budjeteilla, teilataan epäsopivina (kun pitäisi ymmärtää, että Virosta voitaisiin oppia parhaita käytäntöjä lain, toimintatapojen, toimittajien arvioinnin ja hankejohtamisen suhteen).
IT-hankinnan 3. sudenkuoppa: osaamisharha
Tässä sudenkuopassa kyse on siitä, että projektin vaatimaa osaamista arvioidaan väärin perustein ja projektiorganisaatio resurssoidaan tekijöillä, joilla ei ole tarpeeksi tai oikeanlaista osaamista projektin läpi viemiseksi. Potilastietojärjestelmä-hankkeessa arviointivirheet ovat nähtävissä mm. siten, että
- hankkeen ohjaus on hajautettu kuntien terveyslautakuntiin ja hankejohtajana toimii lääketieteen tohtori, jonka tausta on terveysasemien operatiivisella puolella (kun valtion pitäisi ottaa hanke keskitettyyn ohjaukseen ja resurssoida projektitoimisto osaavilla tietohallinnon, toimialan prosessien ja tietojärjestelmäkehityksen ammattilaisilla).
- ratkaisun pohjaksi vahvimpana kandidaattina oleva Epic-ohjelmisto perustuu 60-luvulla kehitettyyn MUMPS-ohjelmointikieleen, joka on rakenteeltaan monimutkainen, ohjelmointiprosessiltaan vanhanaikainen ja jonka osaamista ei ole Suomessa, eikä sitä ole järkevää hankkia (kun pitäisi harkita modernimpia esim. J2EE tai .NET-pohjaisia teknologioita).
Lopuksi
Julkisuudessa esitettyjen tietojen valossa täytyy valitettavasti todeta, että hyväntahtoisimmankin mahdollisen arvion perusteella Suomen potilastietojärjestelmä-hankkeeseen liittyy erittäin todennäköisiä ja vaikutuksiltaan katastrofaalisia riskejä. Esimerkiksi Iso-Britanniassa terveysministeriö kuoppasi aiemmin vastaavanlaisen hankkeen sen jälkeen, kun siihen oli käytetty 10 vuotta ja yli 15 miljardia euroa. Mutta: mitä isot edellä, sitä pienet perässä!
Suurtenkaan tietojärjestelmähankkeiden toteuttaminen ei ole mahdotonta, mutta se on haastavaa. Tärkeintä on tehdä hankkeen valmistelutyö hyvin, määritellä projektin laajuus yksiselitteisesti tavoitteiden mukaiseksi, suunnitella projektin aikataulu ja tuotokset realistisesti sekä löytää projektiorganisaatioon oikeanlaista osaamista kuhunkin rooliin. Aloittaminen pilotoimalla ratkaisua paikallisesti, ratkaisun iteratiivinen kehitys ketterillä menetelmillä (agile), jämpti projektin laajuuden hallinta (scope management), keskitetty projektiohjaus sekä oikeaoppinen toimittajien työn johtaminen ja laadunhallinta takaavat suurenkin projektin onnistumisen. Näiden saavuttamisessa kokenut ulkopuolinen neuvonantaja voi olla tarpeen.
Kirjoittaja on Cheetah Consulting Oy:n perustaja ja johtava konsultti Teemu Leppänen. Teemulla on yli 15 vuoden monipuolinen käytännön kokemus IT-ratkaisujen toimittamisesta kansainvälisissä teknologiayrityksissä ja tarjoaa yrityksensä kautta erilaisia IT-neuvonanto- ja koulutuspalveluita.